Nukenvaatteita kummitytölle

Pitkitin tämän(kin) projektin aloitusta aivan mahdottomasti. Koko syksyn puhuin, että aion neuloa 5-vuotiaalle kummitytölleni joululahjaksi nukenvaatteita. Maanantaina vihdoin löytyi kipinä ja aloitin mekolla.

Nuken mekko, oma malli

Novita Nalle, puikot 2,5

neulottu helmasta ylös, alhaalla 100 silmukkaa, lopussa 64 silmukkaa

ylä- ja alareunaan virkattu nirkot

Äitini osasi kertoa - arvata - että kummityttöni nukke on sellainen hieman pienempi kuin Baby Born. Kotoa löytyi 43cm:n kokoinen malliksi. Valitsin silmukkamäärät ja kavennuskohdat silmämääräisesti. Mekosta tuli - vähän vahingossa - nilkkapituinen, oli kai tarkoitus tehdä sellainen vauvamekko, polvimittainen. Mutta koska en aikonut tehdä minkäänlaisia housuja, niin mekko sai jäädä pitkäksi.

Edit 19.12. Niinpä niin - Baby Born nukke ON 43-senttinen, eli juuri tuo viimeisessä kuvassa näkyvä nukke. Luulin ottaneeni pienemmän nuken malliksi... Vaatteet sopivat siis Baby Bornille, ei pienemmälle nukelle! No, eivätpä ainakaan kinnaa mistään ;)

En halunnut tehdä seuraavaksi takkia, kun en yhtään tiennyt minkälaisen tekisin. Tein välityönä sukat ja lapaset.

Nuken sukat ja tumput, oma malli

Novita Nalle, puikot 2,5

silmukoita 28

Nämä valmistuivat ihanan sutjakkaasti! Villasukkien varret tein ihan normisti yksi oikein yksi nurin, mutta lapasissa hifistelin ja tein oikeat silmukat kiertäen. Näin tuli huomattavasti siistimpi lopputulos. Vieläkään en ollut valmis takintekoon, joten tekaisin pipon.

Nuken pipo, oma malli

Novita Nalle, puikot 2,5

silmukoita 70

virkatut nyörit, virkattu ruusu tupsuna

Piposta tuli kuin karkki. Tein ruusun vain kokeillakseni (täältä ohje), mutta sisko kehotti laittamaan sen tupsuksi - hänellä taitaa olla joku fiksaatio tupsuihin ;) Mutta hienostihan se kruunaa kokonaisuuden. 

Sitten vihdoin takin kimppuun.

Nuken pitsineuletakki, oma malli

Novita Nalle, puikot 2,5

Silmukoita 72

neulottu alhaalta ylös, hihoille poimittu silmukat

Löysin pitsikuvion kuukkeloimalla. Halusin jonkin yksinkertaisen kuvion, ja Hepsin Ritva-sukkien kuvio tuntui juuri oikealta. Kuvio on jaollinen seitsemällä, joten takkiin tuli kymmenen mallikertaa sekä reunasilmukat.

Takki valmistui torstaina ja kaiken viimeistelyn sain valmiiksi perjantaina. Olihan siinä hommaa, mutta toivottavasti saaja on lahjaansa tyytyväinen ja vaatteet sopivat edes jollekin nukelle. Pääsenkin seuraamaan lahjan avaamista paraatipaikalta, koska tyttöseni perheineen tulevat meille jouluaatoksi!

Sokeritärkätyt lumihiutaleet

Tänä syksynä alkanut virkkausinnostukseni huipentui joulukortteihin. Tässä todistusaineistoa iPhonella otetuin kuvin:

Edellisessä postauksessa jo vilautin tekemiäni keskeneräisiä hiutaleita ja tähtiä. Ohuimmasta virkkauslangasta tein isot hiutaleet, jotka sitten pujotin yönsiniseen korttipohjaan. Lumihiutale on siis kiinnitetty niin, että ylimmässä kärjessä on ompelulankainen ripustuslenkki, joka on pujotettu pienestä reiästä toiselle puolelle ja teipattu kireäksi. Tarkoituksena tietenkin se, että hiutaleen saa kortista pois ja ripustettua vaikka kuuseen.

Muu koristelu hoitui ohuella hopeatussilla, jolla töpöttelin pistejonot sekä valmiilla tekstitarroilla (kultaisia olisi kaapeista löytynyt vaikka kuinka, mutta nyt oli ostettava hopeisia).

Harvemmin olen valinnut sinisen värin joulukorttien teemaksi, mutta eipä mikään muu pohja näille koristeille kelvannut!

Joulumieltä ja lumihiutaleita

Enpä taida ehtiä tehdä montaakaan joululahjaa täksi jouluksi, sillä yhtään en ole tähän mennessä aloittanut...

Kummitytölle ajattelin virkata tai neuloa nukenvaatteita, ja vaikka langat on jo ostettu, ei inspiraatiota oikein löydy. Suunnittelen tekeväni ainakin pipon, takin, liivihameen sekä sukat ja tumput. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi - ja milloin.

Tällaisia olen pikkuhiljaa saanut tehtyä. Ohjeet löytyvät Caitlin Sainion kirjasta 100 virkattua lumihiutaletta, ja lankana on Novitan Virkkauslankaa sekä kulta- ja hopealankaa. Isoimman viisisakaraisen tähden tein Novitan uusimman joululehden ohjeella. Vielä on kaikki tärkkäämättä, mutta sekin joutuu odottamaan sitä inspiraatiota.

Vaikka lahjat eivät päällimmäisenä mielessä olekaan, niin joululaulut soivat päässä koko ajan, mukavana potpurina, tunnelmalliset ja rallatukset iloisesti sekaisin.

Lisää välipaloja (ja tonttuja)

Virkkuuinto ei ota laantuakseen. Tässä parin viikon sisään on valmistunut pari pikkupipoa sekä muutama kännykkäpussi. Ehdittiin me siskojen kanssa askartelemaankin!

  

Pipot pääsivät jo mukaan leikkiin. (Tarkennukseksi: minä en leikkinyt, vaan pikkuipanat ;))

 

Minäpä leikin tällä. Minäkin sain/ostin itselleni ensimmäisen älypyhelimen, joka tietenkin vaati suojapussukkaa. Lumihiutaleitakin olen virkannut jo aika pinon, mutta niistä lisää myöhemmin!

Syysloman kunniaksi kasasimme siskojen kanssa kuumaliimat ja muut tarvikkeet pöydälle. Olimme jo aiemmin keränneet männynkäpyjä ja tammenterhoja sisälle kuivumaan, ja uskalsimme jopa tarttua sahaan, kun halusimme jo katkaistusta pihlajanoksasta tontuille alustat. Ja niin oli meillä hauska ilta, kun kokosimme laulavaa tonttuperhettä.

 

Tässä olen minä :)

Pari tonttua on vielä viimeistelemättä, ja mietintämyssyn alla on piirretäänkö tontuille suut vai ei. Onneksi jouluun on vielä aikaa!

Välipaloja

Isoäitipeiton jälkeen oli aika tyhjä pää. Ei oikein tehnyt mieli aloittaa mitään. Avasin sitten suuni vanhempieni luona, ja johan pukkasi tilausta! Oli tarvetta muhkealle tuubihuiville ja kännykkäpussille.

Sisko toivoi muhkeaa ja valkoista tuubihuivia, jonka saisi kaulalle kaksinkerroin. Ensimmäinen yritelmä olikin sitten liian kapea.

Tuubihuivi (oma viritys)

Novita Teddy

pitkät puikot 6

silmukoita 20

menekki 1 kerä

Teddy-lanka on ihanan pehmeä ja lämmin kaulaa vasten! Tajusin viimeisten silmukoiden aikana, ettei huivista tullut niin muhkea kuin sisko toivoi, mutta onneksi keriä oli kaksi jäljellä. Ja koska tähän ensimmäiseen huiviin meni muutamaa metriä vaille koko kerä, uskalsin tehdä toisesta huivista tuplasti leveän.

Tuubihuivi (oma viritys)

Novita Teddy

pitkät puikot 6

silmukoita 40 

menekki 2 kerää

koko kaksi kertaa kaulan ympäri

Kuvio hieman muuttui toiseen huviin, muuten tuli samanlainen. Ekaan tein reikärivit minne sattuu, sillai mukavasti fiiliksen mukaan ja toiseen kehitin systeemin. En tiedä miksi kutsua tuota oikeiden ja nurjien muodostavaa kuviota, mutta sellaista isompaa helmineuletta (?) on aina reikärivien välissä: oikeilla ja nurjilla silmukoilla muodostuu neliöitä kummallekin puolelle. Siinä on se hyvä puoli, ettei huiviin tullut nurjaa puolta - varsinkin kun reikäriveihinkin tein nurjalla puolella välillä oikean ja välillä nurjan rivin.

Huivien teon lomassa virkkasin siskon uudelle "lapselle" suojapussin. 

Puhelimen suojapussi (oma viritys)

Novitan Nalle

koukku 3

silmukkaluvusta ei tietoa

Käsiä syyhytti siihen malliin, että oli aloitettava virkkaus heti kun käsky kävi. Äidin lankakätköistä löytyi joulunpunaista nallea, ja silmämääräisesti virkkasin oikeankokoisen pussukan. Tein väliin pylväskerroksia, muuten pussi on kiinteitä silmukoita. Ja koska äitikin sai uuden lapsen (siskon vanhan), piti hänellekin tehdä omansa.

Ja ihana syksy piristää mieltä. Selvisin kuumasta kesästä ja nyt alkaa minun vuodenpuolikkaani! Kaikki kauniit värit ja raikas ilma - mikäs sen mukavempaa.

Kolme kuukautta jouluun!

Minun oli pakko kerätä tunnelmakuvia menneistä jouluista muistuttamaan joulun tulosta. Joulufiilis on hiukan kadoksissa, vaikka kesälläkin joululaulut soivat päässä. Mutta kyllä se tästä, pikku hiljaa...

Kuvan varrettomat villasukat ovat olleet monena jouluna jalassa, ovat olleet suorastaan hitti meidän perheessä. Pitäisiköhän tehdä tänä syksynä uudet? Vaikka koko perheelle ;)

Ah, joulutorttuja ja pipareita, kynttilöitä ja kuusen tuoksu - niistä on joulun tunnelma tehty!

Isoäidinneliöpeitto

Peitto on valmis!

Olipa se projekti. Kaikki lähti siis liikkeelle kauan sitten - muistelimme että mahdollisesti toissa keväänä - kun äitini innostui jämälankailemaan. Äiti virkkasi isoäidinneliöitä seiskaveikasta 4,5 koukulla ja tosiaan jämälangoista. En ole laskenut kuinka montaa väriä peitosta löytyy, mutta kuten kuvista näkyy siellä on yksivärisiä, vaaleita, tummia, liukuvärjättyjä, pikkukukallisia, raidallisia ja muotopuolia neliöitä. Suuri osa tämän perheen pienistä lankanöttösistä saatiin näin hyötykäytettyä.

Palasia syntyi ensin 108 kappaletta, mutta kun viime joulun aikaan ihastelimme niitä levittelemällä ne lattialle, totesimme heti, että kyllä siihen vielä vähän voisi tehdä lisää. Minä lupasin sitten yhdistellä. Valmiit neliöt lähtivät mukanani Turkuun ja uudet 22 seurasivat pian perässä.

Ja nyt on vihdoin täkki valmis! Ja aikamoinen täkki siitä tulikin: palasia 10x13, lankaa meni 1,7kg, leveyttä tuli 147cm ja pituutta 185cm. Että mahtuupa sitten isompikin ihminen pikku peittosen alle päiväunille...

Pohdin pitkään kuinka haluaisin yhdistellä palat toisiinsa. Ompelemalla joutuisi joko leikkimään turhan pitkien lankojen kanssa tai päättelemään joka palasen jälkeen, joten virkkaamalla oli yhdistely tehtävä. Onneksi bongasin tämän postauksen Eilen tein -blogista. Siellä oli taikasanat: Virkkaa neliöt yhteen ensin pituussuunnassa, sitten leveyssuunnassa. Siitä se sitten lähti.

Ensin virkkasin palat parijonoon. Kuvassa virkkaussuunta ylhäältä alas.

 

Sitten yhdistin parijonot yhteen. Siinä auttoivat hakaneulat, jotta palat pysyisivät oikein päin. Taas virkkaussuunta kuvassa ylhäältä alas.

 

 

Peitto näyttikin jo peitolta, kun olin virkannut kaikki pystysaumat. Sitten olikin helppo tehdä sama vaakaan. Kuvassa olen virkannut kaksi alinta saumaa.

  

Lopuksi virkkasin reunaan yhden kerroksen kiinteitä silmukoita ja piparkakkureunuksen.

Hyvää kannatti odottaa :) Kannatti antaa suunnitelman muhia takaraivossa ihan rauhassa, ennen kuin aloitin. Lopputulos on juuri sellainen kuin kuvittelin ja tekeminen oli yllättävän mukavaa. Syksyn viileitä säitä kyllä kaipasin, tuli nimittäin aika kuuma peitto sylissä - onneksi on tuuletin!

Langanpätkien päättelykään ei ollut pahimmasta päästä, kun äitini oli jättänyt vain yhden pääteltävän per neliö, mutta ihan tarpeeksi sitä sai nytkin harrastaa. Alussa se tuntui kyllä ärsyttävältä, mutta nyt en enää muistakaan koko asiaa ;)

Siis: hyvä että tuli tehtyä, kiva oli tehdä, voisin tehdä uudestaankin - vinkvink mammalle, joka on tehnyt jo palat toiseenkin peittoon... Tämän nyt valmistuneen peiton voi tulla noutamaan.

Syksyn projektit

Hups, on jo elokuu. Ja jo näin pitkällä. Kohtahan on enää neljä kuukautta jouluun!

Blogi on hengissä edelleen, vaikka onkin viettänyt hiljaiseloa. Kesän aikana olen mm. virkannut ja ihastellut lankoja, suunnitellut tulevaa. Blogin kohtaloakin pohdin. En oikein osaa päättää, onko tämä käsityö- vai joulublogi. Vuosi sitten aloittaessani minun oli helppo raportoida lahjaprojektin etenemisestä, mutta nyt sellainen suurempi linja puuttuu. Toisaalta, ehkä se ei haittaa :)

Keksin kuitenkin yhdenlaisen isomman projektin: listaan tähän ne työt, jotka nyt ovat vain viimeistelyä vaille valmiit tai jotka odottavat ajatuksen selkiintymistä. Ehkä tämä helpottaa minua tarttumaan edes johonkin työhön ja innostaa taas bloggaamaan!

Kaikenlaisista välipalaneulomuksistakin tulee varmasti sitten postailtua, mutta tässä kuitenkin tämän hetken työt - tämän syksyn projektini:

*

  

1. Isoäidinneliötorkkupeitto

Tästä projektista en voi ottaa kaikkea kunniaa itselleni. Kaikki neliöt ovat tulleet äitini kätten kautta. Hän innostui hyödyntämään koko perheen seiskaveikkaiset jämälangat, ja minä lupasin sitten hoitaa viimeistelyn - jo viime jouluna... Nyt voisin viimeinkin tarttua toimeen. Eilen innostuin siivoamaan, joten kehtasin levitellä palaset puhtaalle lattialle. Tuosta en niitä enää kerää pois, vaan yhdistely alkakoon!

Ensin haluaisin kyllä teiltä neuvoja ja mielipiteitä.

Haittaako, että palaset eivät ole aivan saman kokoisia? Pitäisikö minun suurentaa pienimpiä, vai riittääkö sekoittelu? Silmukoita on kaikissa saman verran.

*

2. Ristipistotaulu

Tämän aloitin melko tarkkaan vuosi sitten. Haluaisin saada sen valmiiksi jouluun mennessä - tämän vuoden jouluun ;)

*

3. Pellavahuivi

Tämän ei pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa: muuten valmis huivi, joka odottaa vain viimeistelyä eli pingotusta.

*

 4. Patalappujen koristelu

Kesän aikana innostuin virkkaamisesta. Patalappuja ja lasinalusia syntyi kuin sieniä sateella. Innostus oli niin hurja, etten jaksanut ohjetta lukea kunnolla - olinhan tehnyt samanlaisia jo viime syksynä. Niin... Ensimmäisistä yhdeksästä lapusta puuttuu koristelun kannalta aika oleelliset reiät. Yläkuvassa oikealla muistin mukaan tehdyt ja vasemmalla ohjeenmukaiset. Nih.

Koristelukokeilut siis jatkuu, tässä ensimmäinen viritelmä:

 

Yllä jämälankalasinalusia.

*

5. Pitsihuivit

Meilläpä oli kesällä kerimistalkoot! Kaikki viime syksyn huivilankavyyhtini kerin yksin, joten nyt oli todella ihanaa saada tehdä se porukassa. Siskon ja äidin kanssa tartuimme vyyhtiin aina sopivalla hetkellä. Nyt minulla on planeettanäyttely hyllyn päällä ;) Vasemmalla liukuvärjättyä vironvillaa (vihreä ja vaaleanpunainen) ja muut Dropsin Lacea.

*

6. villaliivi ja pipo

Epämääräisen värisestä Limasta tulee joskus liivi - minulle. Ja punaisesta Eco-Alpacasta pipo - minulle.  Saattavat joutua odottamaan kaaaauan...

Juhlan kunniaksi

Oon 1-vuotias, 

oppimaan innokas, 

sain nimen hauskimman 

- Joululahjaprojekti.

Osasitko laulaa? ;) Lastenohjelma Kaapon ihana tunnarihan se, blogini syntymäpäivän kunniaksi. Tuo viimeinen rivi lauletaan sitten matalalta ja nopeasti... Kyllä sen hyvän bloginimen vielä joskus keksin...

Tänään ei ole valmistunut mitään, mutta aiemmin kylläkin.

Iltatähti

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,0
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 48cm 
menekki 40g

Alku oli pikku liinoihin verrattuna sata kertaa hankalampi. Tuo keskustan ihana kukka oli yllättävän monimutkainen, ja kaikenlaisia kierteisiä lisäyksiä tuli ihmeellisiin paikkoihin. Löysän käsialani takia sitten pudottelin silmukoita useampaan kertaan, ja niiden poimiminen oli mahdotonta. Hermot oli mennä moneen kertaan, ja tämän nyt valmiin liinan aloitus taisi olla se kymmenes... Onneksi lopputulos miellyttää silmää!

Vielä en sentään jätä näitä joululiinoja esiin, jaksan ehkä odottaa muutaman kuukauden ;)

Eilen valmistui pikapikaa pino lasinalusia, jotka pääsivät tänään jo uuteen kotiin.

Useampaan otteeseen tässä lähiaikoina eksyin ihanaan Prinsessajuttu-blogiin. Sieltä bongasin helpon ohjeen näitä lasinalusia varten, ja koko illan innoissani jaksoin posottaa menemään. Sormet ja ranteet saivat kyytiä! 

Lankana ihan perus puuvilla ja koukkuna 3. Yhteen aluseen taisi mennä noin 10g.

Hurjaa, että kokonainen vuosi on mennyt siitä, kun aloitin huivien ja pipojen tekemisen sukulaisilleni joululahjoiksi. Ja uusi joulu se vain lähestyy koko ajan! Tänä syksynä en sitten voikaan esitellä mahdollisia itsetekemiäni lahjoja täällä blogissa, sillä niin moni perheenjäsen jo tietää tästä. Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan? Täytyy ehkä neuloa vain itselleni ;)

Parempi myöhään...

Nyt kun uusi joulu on taas lähempänä kuin edellinen, voin hyvillä mielin aloittaa joulunodotuksen! Ja valmistelun tietenkin. Ensimmäiseksi valmistui kauan takaraivossa kummitellut liina.

Orapihlaja

neulottu pitsiliina

Vanha Neoviuksen malli (Novita talvi 2008)

Gjestal Maxi, 100% merseroitu puuvilla (100g=650g)

sukkapuikot ja pyöröpuikot (60cm) 2,5
virkkuukoukku 1,5

halkaisija 40cm 
menekki 15g

Ensimmäisen Novita-lehteni ostin syksyllä 2008. Ihastelin monia ohjeita, mutta vain yhden huivin sain tuolloin aikaiseksi. Nyt oli sitten aika ottaa toinen ohje työn alle.

Näin ohutta lankaa en ole aiemmin neulonut, ja aloitus olikin tuskaisen vaikea. Kaksi silmukkaa per sukkapuikko, ei ole heikkohermoisille... Kuinkahan monta kertaa aloitin? Sekosin laskuissa. Mutta inspiraatio kantoi loppuun asti!

Ohut lanka tuntui pitkään todella oudolta, mutta niin vain sain toisenkin liinan tehtyä :) Lanka oli kyllä suorastaan ärsyttävän kierteinen, tuhannen mutturalla koko ajan... Tuossa yläkuvan kolmannessa lokerossa näkee taas pingotuksen ihmeellisen vaikutuksen - miten tuollaisesta mytystä voikin tulla noin selkeä kuvio!

Tein ensimmäisen liinan täysin ohjeen mukaan. Viimestelyvirkkauksen ketjusilmukat vain näyttivät hieman oudoilta, joten lopulta purin ne (15kjs) ja vähensin ne yhdeksään. Nyt se mielestäni on jotenkin tasapainoisemman näköinen.

ohjeen mukaan                               lopullinen

Olipas hauskaa käsitellä taas jotain muuta materiaalia kuin villaa. Ja näin on joulunodotus virallisesti aloitettu. Mitähän tekisin seuraavaksi?

Herkkä ja käytännöllinen

Holden Shawlette
Silkbloom Fino (lila)
menekki 86g

pitsipyöröt 3

mitat 150cm x 65cm

Kyllä mun edelleen kelpaa! Olen yhtä kaunista huivia rikkaampi sekä yhtä taitoa etevämpi: opettelin neulomaan nirkkoreunan (picot bind of). Ja oih, siitä tuli niin kaunis!

Neuloin ihka ensimmäisen pitsihuivini syksyllä 2009. Siitä asti se on palvellut uskollisesti joka päivä läpi talvien, ja sen olen aina napannut mukaan viileämpinä kesäpäivinäkin. Väri ja muoto ovat täydelliset - lankana lila Silkbloom Fino ja mallina ihana Lumi. Tänä keväänä sitten havahduin siihen, ettei huivi enää ole suinkaan mitenkään uuden näköinen - nyppyyntymistä ja neuloksen kasaanmenemistä oli hyvinkin havaittavissa. 

Niinpä päätin tehdä kakkosversion.

Aloitin kyllä Lumi-huivin, mutta sitten tajusin, että olihan minulla kirjanmerkeissä Holden. Halusin alkuun sileän neuleen, ja Holdenin kaunis aaltoileva pitsi oli kokeilemisen arvoinen. Ohjeen kruunasi nirkkopäättely. Nirkoistahan minulla on jo hieman kokemusta, vaikkakin vain virkaten:

Huivi valmistui todella nopeasti, lankaa oli niin mukavaa käsitellä ja ohje oli helppo. Nirkkoreunaa piti hetki opiskella, katselin videoita ja pähkäilin aikani, mutta kunhan alkuun pääsin oli se ihan yksinkertainen. Pingottamisessa nuo nirkot vaativat aika paljon hermoja - olisi pitänyt pistää nuppineula jokaiseen nirkkoon. Minulla vain loppui neulat jo puolessa välissä... Siksi siis nirkot ovat epätasaiset, mutta onneksi se ei menoa haittaa!

Lumi-huivin voisin kyllä tehdä vielä jostain muusta väristä... Sen muoto nimittäin on juuri sopiva kaulaan kiedottavaksi - yltää mukavasti solmuun ja lämmittää pakkaspäivinä. Ja tästä langasta huivista tulee sopivan ohut, jotta kaikenlaiset takit mahtuvat kiinni. Lempihuivi suorastaan!

Syksyllä sitten nähdään, kuinka Holden käyttäytyy ;) Kaunis se on, ei voi muuta sanoa!