lauantai 29. syyskuuta 2012

Välillä jotain muuta

Neulomisvimma ei hellittänyt kahden huivin jälkeenkään, joten oli aloitettava jotain. Sukkia tein kesällä useammat, joten halusin välillä tehdä jotain muuta. Ullan Neidonkyyneliä olen bongannut muutamissa blogeissa, joten päätin tehdä ne.

Kauniimpia kuvia löytyy tuolta Ullan sivuilta, lapasteni väri on oikeasti viininpunaisempi. Lanka on seiskaveikka ja puikkoina kolmepuoloset. Tein täsmälleen ohjeen mukaan. Ohjeessa varoiteltiin, että malli on kapea, joten en sitten neulonut kolmosilla, kuten yleensä seiskaa. Käsialani on löysähköä, joten kolmosilla olisi tullut tiiviimpää, mutta kelpaavat nuo nyt noinkin! 

Istuvat käteen kuin hansikkaat, ja ovatkin pehmoiset, kun jaksoin kostuttaa ja asetella muotoonsa. Ja jos tuuli liikaa tulee läpi, niin eiköhän ne veny nahkasormikkaidenkin päälle.

Voisin tehdä heti perään toiset, niin hieno tuli tuosta kuviosta. Minähän en ollut aiemmin tehnyt kuin "yhden silmukan palmikkoa" (perussukkiin 2o2n-varressa: vasemman puikon toinen silmukka takakautta oikein ja sitten ensimmäinen oikein), joten tämä oli tällainen mukava välityö ennen siirtymistä isojen tyttöjen palmikkoihin. Apupuikot ovat olleet kaapissa jo pitkään, joten kohta ei enää pitäisi löytyä tekosyitä välttää noita ihanimpia neuleohjeita!

tiistai 25. syyskuuta 2012

7. huivi: Revontuli


Ihana Batman-revontuli!
 Revontuli
Hot Socks Spectra (Four Seasons Gründl)
(75% villaa, 25% polyamidia) 100g=n.420m
pitsipyöröpuikot 4,5mm/100cm
menekki 1 kerä
leveys 160cm, niskasta kärkeen 75cm
6 päivää (ke 19. - ma 24.9.)

Tämä lanka oli ihanan pehmoista! Jotenkin täysin erilainen tuntuma kuin edellisessä revontulessa, vaikka samantyyppinen sukkalanka olikin.

Samanlaisen ohjeenlyhennyksen jouduin tekemään kuin ensimmäisessäkin, lankaa jäi ehkä yhteen kerrokseen. Toisaalta, jos olisin jaksanut käydä ostamassa toisen kerän, huivista olisi tullut mukavan iso.
Värit ovat ihanat, kivasti jäi punainen päättelykerrokseen. Kuitenkin tämän pistän mieluummin pukinkonttiin, se ensimmäinen oli enemmän minua.

Pingottelen huiveja tosiaan sitten lähempänä joulua, sillä en ole keksinyt, miten säilyttäisin monet viimeistellyt huivit niin, ettei niihin jäisi vekkejä. Nyt ne on helppo tunkea vaikka muovikassiin ja piilottaa katseilta...

Seuraavaksi valmistuukin sitten jotain aivan muuta!



Edit. 16.12.

Hämyinen kuva pingotetusta huivista

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sunnuntaita

Ihana sunnuntai! Ei haittaa, vaikka taivas on harmaa ja vesisade rummuttaa harvakseltaan ikkunoita, kun voi katsoa Lumiukkoa ja Joulupukki ja noitarumpu -elokuvaa ja samalla neuloa ihanan pehmoista Revontuli-huivia. Nautintoa lisää siisti koti ja hyvä ruoka! Ei ole pakko tehdä mitään ikävää.

Lumiukko-animaatio pitää nähdä ainakin kerran vuodessa. Musiikki vie ensi tahdeista lapsuuteen, vaikka pienenä en erityisemmin pitänyt koko ohjelmasta. Vasta myöhemmin olen oppinut arvostamaan Lumiukon tunnelmaa ja nyt se kuuluukin jouluperinteeseeni. Ja koska animaatio on jo niin tuttu, niin sitä ei tarvitse enää seurata silmä kovana, vaan voin tehdä samalla jotain käsilläni.

Toinen ehdoton lemppari on Mauri Kunnaksen iki-ihana Noitapukki ja joulurumpu - eiku siis tietenkin Joulupukki ja noitarumpu!

Kunnaksen kirjoja on kotikirjastossani useita, ja varsinkin jouluaiheiset ovat minulle tärkeitä. Ja jotenkin tähän elokuvaan on saatu niin miellyttävä äänimaailma, että sitä jaksaa kuunnella useampaan kertaan. Tämäkin on pakko nähdä ainakin kerran joulua odotellessa!

Pohdin tuossa äsken, että miksi joulu on minulle niin tärkeä. Ehkä olen huomannut maailman olevan turhan kova, enkä kestäisi elää täällä, jos en tietäisi ihmisten edes joskus rauhoittuvan ja keskittyvän johonkin tärkeämpään kuin rahantekemiseen ja egonpönkittämiseen - joulu on minulle rauhaisaa yhteiseloa perheeni kanssa, mitä sitten helpottaa tutut perinteet. Nautin saadessani suunnitella ja toteuttaa lahjoja läheisilleni, eli saan tekemisestä yhtä paljon iloa kuin antamisesta. Joulu ei ole minulle uskonnollinen juhla.

Koska itsetehtyjä lahjoja tuskin ehtii tehdä vain joulukuussa, on luonnollista aloittaa suunnittelu ( = fiilistely) ajoissa. Ja koska joulu on mielentila, niin tekisi hyvää kenelle tahansa rauhoittua kiireisen arjen keskellä ja pohtia hieman, mitä joulultaan toivoo. Sehän se vasta kamalaa hössötystä on, jos joulukuussa parissa viikossa yrittää keksiä ja toteuttaa kaiken haluamansa! Pitää olla valot ja kukat ja ruoat ja lahjat... Hermothan siinä menee, ja joulutunnelma pakenee kauemmas.

Toivon, että meistä jokainen löytäisi sisimpäänsä hieman lämpöä ja joulun taikaa!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

6. huivi: Revontuli

Hjertegarnin Kunstgarn 
(75% Wool Superwash, 25% Nylon) 100g=n.420m
pitsipyöröpuikot 4,5mm/100cm
menekki 1 kerä
leveys 160cm, niskasta kärkeen 75cm
8 päivää (su 9. – ma 17.9.)

Pitkään oli tämä ohje jemmassa, odottamassa vain sopivaa lankaa. Tämä oli ensimmäinen suurempi tekeleeni liukuvärjätystä langasta, muutama sukka on kuitenkin tullut tehtyä Novitan raitalangoista.

Yksi kerä ei näyttänyt riittävän ohjeenmukaiseen kokoon, joten hyppäsin riviltä 118 riville 137 (ensimmäinen nurja kerros, joka neulotaan oikein). Ja oikean ratkaisun tein, koska jäljelle jäi lankaa ehkä kahteen kerrokseen. Minulla on kyllä aika löysä käsiala ja käytin paksuja puikkoja, joten ehkä joku saisi yhden kerän riittämään koko huiviin.

Kuvaan en aivan saanut värejä oikein, olisikohan ruskaisempi oikea sana kuvaamaan oikeaa väritystä? Niin hieno huivista tuli, että taitaa jäädä omaan käyttöön! Sattuu nimittäin sopimaan niin hyvin harmaaseen, suht kiiltävään talvitakkiini nuo sävyt.

Tutkiessani ohjetta alussa tarkemmin, en ensin millään meinannut älytä, mitä tarkoittaa "silmukoiden välisestä langasta etukautta neuloen ja takakautta neuloen". Eikö "neuloen" ole yleistermi, siis joko oikein tai nurin? Kyllä minä sitten jonkun logiikan keksin, mutta en ole varma ymmärsinkö sittenkään oikein. Isompia reikiä ei ainakaan syntynyt, ja ihan siistiltä lopputulos näyttää. Ja oikein mukavaa oli neulominen, taidanpa tehdä heti perään toisen!


Edit.
Aloitin sen seuraavan revontulen, ja tutustuin ohjeeseen uudestaan. Ja olihan siellä ystävällisesti linkki kuvalliseen ohjeeseen... Taisinpa olla ensimmäisellä kerralla aivan liian kärsimätön, kun en jaksanut avata ensin konetta ja tarkistaa ohjetta, kun oli jo pakko saada aloittaa työ. Mutta nytpä tarkistin, ja olin onneksi ekallakin kerralla tehnyt lisäykset oikein. Hyvä minä!



Edit. 16.12.

Huivi vihdoin pingotettu.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Joulutunnelmaa ja revontulia

Vaikka aurinko tänään paistoikin kauniisti, oli minun pakko saada laittaa tänään joulunpunaiset verhot olohuoneeseen. Metsästin niitä keväästä asti ja muistaakseni heinäkuussa löysin ne puoleen hintaan alelaarista. Kannatti odottaa! Tänään vihdoin jaksoin kaivaa silityslaudan ja -raudan esiin.

Punaiset mandariiniverhothan ne. Koska ne virallisesti eivät ole "jouluverhot", niin kenenkään on turha tulla sanomaan, että olen aloittanut joulukauden liian aikaisin ;) Mutta kun tuo punaisen ja kullan yhdistelmä on minusta niin jouluinen, niin jo keväällä tiesin haluavani juuri nämä kotiini tunnelmaa luomaan. Tuo kuviokin on niin mieluinen, että ostin samanlaiset kevääksi vihreävalkomustana!

Viikon olen hiljakseen neulonut Revontuli-huivia. Hieno siitä tulee, jopa niin hieno, etten taidakaan laittaa sitä pukinkonttiin, vaan otan sen omaan käyttööni... No, sen näkee sitten myöhemmin :)

Mukava ilta edessä: sylissä revontuli, edessä kynttilöitä ja mielessä joululaulut.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Perinnepatalappu


Kaksi samanlaista sain valmiiksi. Lankana 100% akryyli (Fleur 50g=130m) ja koukku kokoa kolme, koko kokoa 17,5cm x 17,5cm. Ohje täältä. Yhdestä punaisesta kerästä tuli kolme ja puoli läpyskää, eli vajaat kaksi patalappua. Yksinkertaisesta läpyskästä olisi ehkä tullut tarpeeksi paksu patalappu, mutta tein ohjeen mukaisesti kaksinkertaisen. Paksuutta tuli hyvinkin sentti, eli aikas tönkkö kokonaisuus. Mutta tosiaan todennäköisesti jäävät koristeeksi, ellen jemmaa ja anna joskus jollekin lahjaksi.

Kuvista ei välity punaisen punaisuus, on nimittäin niin kirkkaan paloautonpunainen kuin vain voi olla. Omaan jouluuni kaipaisin ehkä vähän lempeämpiä sävyjä, mutta ovathan nämä pirteät yksityiskohdat sisustuksessa.

Lankaa on vielä jäljellä, joten saattaa se kolmaskin joskus tulla.

Virkkuutöitä!

Tällaistapa täällä. Oli pakko käydä eilen lankaostoksilla, kun iski mieletön virkkaushimo! Se onkin sen verran epätavallinen himo, että langat oli saatava heti, ettei fiilis katoaisi yhtä nopeasti kuin tulikin. Jonkin aikaa sitten ihailin jonkun bloggaajan pannulappuja, ja otin ohjeen talteen. Sehän se kummitteli mielessä.

Kaupasta sattui löytymään oikein ärtsynpunaista ja valkoista tekolankaa (100% akryyliä), jonka päätin riittävän tällaiseen kokeiluun. Onkohan sen niin väliä pannulapuissa, onko lanka villaa vai tekoa? Kestääkö muovi sulamatta? No, koristeeksihan nämä varmaan tulevatkin.

Ohjeen mukaan neliöitä tehdään yhteen pannulappuun kaksi, jotka sitten yhdistetään. Tein ne katkaisematta lankaa välillä, yhden ketjusilmukan taisin väliin tehdä. Siitä ne nätisti kääntyvät yhdeksi neliöksi. Valkoisella langalla teen reunan ja koristeen, tulee ihanan jouluiset! 

Niin mukavaa touhua oli tuo virkkaaminen, että illalla sain jo toista pannulappua aloitettua. Tuo bambukoukku ei vain ole mitenkään erityisen käteenistuva, joten aika pian sain laittaa peukaloon laastaria tueksi... Mutta muuten oikein sopivaa televisio-käsityötä!

Samalla kauppareissulla tarttui mukaan langat kahteen huiviin. En ole aiemmin tehnyt mitään liukuvärjätystä langasta, joten onkin jännittävää nähdä, millaiset huivit näistä tulee. Revontulta ajattelin ainakin ensiksi kokeilla.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Nyt on syksy!

Kesä oli ihan kiva, mutta jes - vihdoin alkaa syksy! Odotan malttamattomana, että ulkona täytyy pitää takkia ja saa taas kääriytyä villaan. Varma syksyn merkki on myös se, etten sisällä tarkene enää pelkästään topissa ja capreissa, vaan on pakko kietaista ylle pitkähihainen ja jalkaan pitkävartiset villasukat - kesällä sentään riitti varrettomat.

Mutta missäs on neulomisfiilis? Viisi huivia olen saanut tehtyä, mutta vielähän niitä pitäisi jaksaa valmistaa. Mutta se aloittaminen... Jospa tänään innostuisin taas edes katselemaan uusia ohjeita ja lankoja, koska yleensä se virittää oikean tunnelman. Silloin on pakko aloittaa edes joku neulomisprojekti!

Tammikuussa 2011
Ihana talvi, ja joulu... Täytyypä kuunnella taas muutama joululaulu!