Joulunviettoon

Projekti on saatu päätökseen, lahjat pakattu, koti siisti ja matkalaukku kohta ääriään myöten täynnä. Tänään alkaa oikea joululoma! Blogi hiljenee todennäköisesti loppuvuodeksi, mutta jatkunee uusin kuvioin uuden vuoden puolella.

Kiitos Paula, ainoa kommentoijani =) 

Kiitos kaikille "ihanimmille kertojille", te joiden blogeja on ollut ilo seurata. 

Palataan asiaan ensi vuonna!

Oikein lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta!!

Viimeiset huivit

Kymmenen huivia on nyt pingotettu ja valokuvattu. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun olisi pitänyt tehdä yksitoista huivia, mutta uuden laskutavan mukaan sain summaksi kymmenen, joten olen onnellisesti tavoitteessa =)

Ensimmäinen Revontuli-huivini.

Bätmän-versio

Ja eilen valmistunut Unelmaraita väreissä, joista ensin pidin, sitten inhosin ja jälleen pidän =) Virallisesti tämä on huivi nro 11, mutta se surullisenkuuluisa ensimmäinen yritelmäni raitahuivista saa purkutuomion. Joskus kun sen ohjeen lukeminen on niin äärimmäisen vaikeaa...

Huiviprojekti on siis saatu päätökseen, mutta tänään vielä aloitin kahdeksannen pipon. Siinäkin projektissa suoritin laskennan uudelleen, ja huomasin, ettei yhdestä ylimääräisestä piposta olisi haittaa. Onneksi se taitaa valmistua vielä tämän illan aikana, niin huomisen voi sitten pyhittää siivoamiselle!

Edit. 18.12. klo 0.45

Pipo on valmis! Ei ehtinyt eilisen aikana, myöhästyi puoli tuntia. Mutta nyt on kaikki lahjat tehty, jee =)

Sarjatyötä

Taas kaksi huivia saavuttivat lopullisen muotonsa. Mannekiinina jälleen rakas ja luotettava nuottiteline taustanaan ihastuttavan jouluinen verho.

Seitinohut Lumi

ja yllättävän massiivinen - varsinkin verrattuna Lumi-huiviin - mutta siksi varmasti lämmin Dream Stripes -unelmahuivi.

 Lumella kokoa 77cm x 144cm ja unelmalla 60cm x 200cm.

Valmiita huiveja

Satunnaisessa järjestyksessä pingottelen lahjahuivit. Sängylle sain mahtumaan tällä kertaa kaksi, ja vieläpä oikein hyvin.

Kiri ja Dream Stripes sulassa sovussa. Unelmaraita on ihana! Tuo väritys on aivan täydellinen, kuten sen muoto ja yksinkertainen, selkeä pitsireunus. Mittaa huivilla on 200cm x 50cm.

Kiristä tuli unelmakevyt ja kaunis. Yksinkertaisuus on jälleen valttia =) Kokoa pingottelin 159cm x 80cm.

Valosarjatuunaus

Innostuin kokeilemaan, osaisinko synnyttää kuvallisen askarteluohjeen!

Aiheena ledvalosarjan koristelu, josta löytyy ohje tämän vuoden Kaikkien aikojen joulu -lehdestä. Harvoin kuitenkaan teen mitään suoraan ohjeesta. Sovellan aina ja varsinkin silloin, kun tavoitteena on tehdä lähes kuusikymmentä toistoa (kolmeen valosarjaan). Pähkäilen aikani löytääkseni yksinkertaisimman toteutustavan.

Tällä kertaa jätin ompelun ja eri paksuiset rautalangat pois, helpommalla pääsee näillä varusteilla:

ledvalosarja, 20 valopistettä
arkki punaista huopaa (Tiimarista)
vihreitä helmiä 38 kpl
kirkkaita helmiä 38 kpl
ohutta rautalankaa
tarvittaessa korupihdit

Leikkasin huopa-arkista noin 4x4cm neliöitä 38 kpl. Valosarjaan tulee 19 härpäkettä ja siis kaksi neliötä yhteen kukkaan. Neliö on ehkä turhan pieni taiteltavaksi, joten muutaman kokeilun jälkeen saksin lovet fiiliksen mukaan. Pois turhat hienostelut, ruttuun ne kukat kuitenkin menevät!

Pujotin noin 30 cm pitkän rautalangan huovasta läpi. Kovin paksulla langalla se ei onnistu! Taitoin rautalangan ja kiersin sen kiinni. Samalla tyylillä lisäsin ensimmäisen helmen.

Ja toisen helmen. Sitten lisäsin kolmannen ja neljännen helmen hieman kauemmas kukasta, jotta väliin jäävän rautalangan voi kietoa löyhästi johdon ympäri (ensimmäinen kuva).

Ihan mukava tuunaus, ehdin tosiaan kypsytellä toteutusta pari kuukautta. Nämä pattereilla toimivat valot tulevat joulupöytää koristamaan, ja toivottavasti miellyttävät kanssajoulustelevia! Ja mikä parasta, valot eivät ole kertakäyttöisiä vaan voin ottaa ne esille seuraavinakin jouluina. Tai jo keväällä tai kesällä ja tehdä niihin ajankohtaan sopivammat koristeet!

Kaikenlaista puuhastelua

Huh huh, kiirettä pitää. Muistin vihdoin aloittaa huivien pingotuksen, meinasi melkein unohtua. Tänään virittelin vain yhden huivin runkopatjaan, mutta täytyy varmaan huomenna mahduttaa kaksi samaan aikaan, kun tuntuu että päivät loppuvat kesken. Tajusin, ettei minulla olekaan aikaa aivan jouluaattoon, vaan lahjojen on oltava paketeissa noin seitsemässä päivässä!

Pingotus ei ole lempipuuhaani, sillä en koskaan oikein tiedä, mistä kulmasta aloittaa neulaaminen. Tässä Kuura-huivissa vielä korostuu, etteivät suorat linjat olekaan aivan suoria... No mutta käsintehty on käsintehty, kaupasta ostettu on sitten viivasuora :)

Mutta runkopatjasänky on oivallinen pingotusalusta, ja huivi kuivui päivässä.  

Huivi on silleen tosi kivasti nuottitelineen päällä. Levoton taustakaan ei minua häiritse, kun huivi on luonnonvalkoinen, mutta seuraavia huiveja varten täytyy keksiä jokin muu esillepano.

On täällä flunssan keskellä syntynyt jotain muutakin: Kaikkien aikojen joulu -lehdestä nappasin hauskan idean. Koristelin patteriledvalosarjan huopakukilla ja helmillä rautalankaa vääntelemällä. Kolme tällaista tulee piiiiitkän pöydän päälle. Ei tarvitse sitten murehtia, yltävätkö pikkumuksujen kädet kynttilöihin!

Pipopipopipo

Projektini on loppusuoralla! Seitsemän pipoa odottaa paketoimista ja huivit vielä viimeistelyä.

Ah, ihana pipokasa! Halusin tehdä pipot paksusta langasta - nopeasti - kun kuvittelin, että aika loppuu. Langaksi valikoitui maailman pehmein lanka, Eco Alpaca 100g Viking. Tämä sataprosenttinen alpakkalanka ei sitten todennäköisesti kutita lainkaan, ainakaan toivottavasti, jottei pipot jää käyttämättä!

 

Mallia pähkäilin aikani, yksinkertaisuus oli valttia. Koon määrittely oli myös haastavaa, joten päädyin perusmalliin, joka kai venyy päähän kuin päähän! Puikkojakin jouduin testailemaan hetken, suositustenmukainen 5-6 vaihtui neloseen. Joo, minulla taitaa olla aika löysä käsiala... Mukava yllätys oli myös löytää kätköistä nelosen 40 cm:n minipyöröpuikot, joilla olikin sitten ihanaa posotella menemään. Ei tarvinnut murehtia putoilevista sukkapuikoista tai neulokseen jäävistä railoista!

Jaksoin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä tekaista mallitilkun, josta laskin tiheyden. Kaksi oikein, kaksi nurin -neulos tuntui tarpeeksi yksinkertaiselta, mutta kuitenkin näyttävältä. Silmukkamääräksi sain 72, joka mukavasti on jaollinen niin neljällä, kuudella, kahdeksalla kuin kahdellatoistakin. Se helpotti päälaen kavennusten valintaa.

Pipo on siis oma sävellys, yksi pitkä putki ilman kikkoja. Ensimmäinen yritelmä jäi liian lyhyeksi, ja varsinkin isommassa päässä taitos olisi jäänyt koomisen pieneksi. Eikun purkamaan kavennukset. Siinä hetkessä tajusinkin mitata, kuinka paljon lankaa kavennuksiin tarvitsi, joten uskalsin nyt käyttää koko kerän. Seitsemän "sylillistä" eli "siipien kärkiväliä" eli - hetki pieni, tarkistan mittanauhalla - 150cm kertaa seitsemän eli 10 ja puoli metriä(!) varasin lopetukseen. Huh, mikä mitta, en olisi arvannut!

Lanka myytiin onneksi vyyhtinä, joten seuraaviin keriin oli sitten todella helppo merkata löysä solmu kohtaan, jonka jälkeen kavennukset oli aloitettava. Ihanan yksinkertaista, hermot kiittivät moneen otteeseen =)

Kavennukseksi valikoitui Käspaikan kaunis kuusisäteinen sädekavennus. Kavennuskuviosta tuli kaunis, eikä piposta tullut liian suippo. Valokuvaa vain ei ole nyt näyttää, omasta päälaesta on vaikeaa saada edustavaa kuvaa itse...

Huiveja on valmiina kymmenen, joista ainakin se epäonnen ihmetekele jää lahjoittamatta. Eli valmiina on yhdeksän - ai niin se bätmänhuivi, revontuli, jääköhän se sittenkin minulle. Siis huivena on valmiina kahdeksan! Ei huono tulos ollenkaan. Vielähän tässä ehtii...

Lopuksi vielä kuva unelmatalvesta. Kuva on vanha, mutta nyt niin todellinen näky täällä Turussakin! Joulu tulee!!

10. huivi: Dream Stripes jälleen

Toinen unelmaraita on valmis, kolmas jo aloitettu. Lankana ihana Alpaca Silk, jossa alpakkaa 60%, merinovillaa 30% ja silkkiä 10%.

Suorastaan rakastan huivin muotoa, raitoja ja pitsireunusta, joten näitä huiveja saattaa tulla putkeen useampikin - varsinkin kun lankaa riittää! Neljällä eri sävyllä saa monta ihanaa variaatiota. Onpahan sitten helpompi pohtia, kelle mikäkin huivi menee jouluna.

Kuvausrekvisiittana jo lähes kokonaan syöty joka joulun pakollinen suklaanautinto ;)


Edit. 13.12.

Huivi pingotettu! Koko 200cm x 50cm, en kiristänyt äärimmilleen. Täyttä rakkautta koko huivi, täytyy tehdä täsmälleen tällainen itselle heti joulun jälkeen!

Joulukortteja ja lahjapipoja

On täällä jotain sentään tapahtunut, vaikken olekaan pariin viikkoon blogia päivittänyt!

Äsken innostuin vihdoin tekaisemaan pakolliset joulukortit. Pakolliset siksi, etten yleensä jaksa niitä tehdä, mutta nyt erehdyin ostamaan arkillisen joulupostimerkkejä. Eihän niitä tietenkään voi jättää käyttämättä, joten oli käytävä suunnittelemaan.

Männä viikolla Tiimarista sattui mukaan ihanat viininpunaiset, metallinhohtoiset kaksiosaiset korttipohjat, joita oli sopivasti kymmenen kappaletta. Samalla reissulla löysin sellaisen paperilajitelmavihon, jossa leikkelin kuvat kortteihin. Kuusikortteja on kuusi, nuo neljä ovat yksilöitä =) Niissä on kannessa - huonosti kuvassa näkyvät - kultatarrat tekstillä Joulurauhaa.

Korttien takana näkyykin uusin ihanuus, Kunnaksen joulukalenteri. Kai saa yhdellä jouluhullulla olla kaksi ostettua kuvakalenteria ja yksi ilmainen?! En voinut vastustaa kiusausta, kun Kunnas on ehdoton lempparini!

Neuloakin olen ehtinyt ja jaksanut. Huiveja tekeytyy pikku hiljaa, mutta välissä olen saanut kaksikin pipoa valmiiksi. Tässä ensimmäinen:

Toinen on samanlainen sinisenä ja puikoilla on jo kolmas valkoisena! Ohje on oma, 2o 2n niin pitkään, että lanka riittää vielä kavennukseen. Sopii ainakin omaan päähäni, mutta toivottavasti myös sukuni miehille. Päätin siis vihdoin, että miehet saavat pipot. Toivottavasti ehdin saada kaikki valmiiksi aattoon mennessä!

Postailen pipoista myöhemmin kattavammin, nyt täytyy jatkaa neulomista =)

Joulusukat!

Joulusukat

perussukka omilla koristuksilla

Nalle punaisena, luonnonvalkoisena ja tummanharmaana

menekkiarvio: 2/3 kerää punaista, vain vähän valkoista ja harmaata

 silmukoita 56, puikot 2,5 (ekat 5 kerrosta), muuten 3
kantapää vahvennettu ristiin, kärjessä Nallen vyötteen mukainen kavennus

Vihdoin valmiit! Nyt on vihdoin korjattu nolo moka - jouluihmisellä on ensimmäiset omatekemät joulusukat.

Ensimmäisen sukan sain valmiiksi jo viime sunnuntaina, mutta sitten tulikin ihanainen siskoni muutaman yön vierailulle, enkä malttanut ottaa mitään kudinta esiin. Toinen sukka valmistui tänään.

Toisen sukan alun käsiala tuntui tiivistyneen ensimmäisestä, joten yritin olla kiristelemättä matkan varrella. No, arvatahan sen saattoi, toisesta sukasta tuli isompi. Miten onkaan niin vaikeaa saada aikaiseksi kahta saman kokoista kirjoneuletta! Onneksi kokoeroa ei lattianrajassa huomaa ;)

Kuviot syntyivät parin kokeilun jälkeen, piirtelin ensin ruutupaperille erilaisia kiemuroita, jotka sitten sukan edetessä järjestyivät raidoiksi. Olisin halunnut sydämiä enemmänkin, mutta ne keksin vasta varren valmistuttua. Ja osasinpas tehdä ne toiseen peilikuvana! :)

Kaikin puolin mukava projekti, onkin kivaa saada oma haave toteutettua onnistuneesti ja vielä itselle!

Joulusukkaa pukkaa

Joulu, joulu tullut on, juhla armahainen...

Ihan taas fiiliksissä. Opeteltuani kirjoneulonnan jalon taidon tajusin, että minulta puuttuu joulusukat! Sellaiset oli saatava. Kuvassa yritelmä numero kaksi, toivottavasti osuu paremmin kohdalleen kuin ensimmäinen.

Olikin hankalaa laskea silmukkamäärää, kun en yleensä Nallesta sukkia tee enkä varsinkaan kirjoneuletta. Ohje on oma, tekeytyy matkan varrella. Onpahan taas haastetta perfektionistille...

Tässä pimeydessä en saanut punaista toistumaan oikein, ei ole noin oranssi oikeasti.

No, nyt en malta enää blogata, pääsen tekemään kantapään, jee :)

100% villaa

Näin on taas yksi uusi Revontuli saanut alkunsa. Lankaa ainakin tuntuu olevan riittävästi, 230g sitä paksumpaa laatua, ja sen kerimisessä meni melkein tunti. No, onpahan päivän urheilut nyt suoritettu! 

Kerä on valtava, isompi kuin 100 kappaleen Nessu-paketti. Aloitin ensin 4,5 puikoilla, mutta päädyin vaihtamaan pienempiin. Nelosillakin näyttäisi tulevan aika ilmavaa. Hurjaa, että ohjeessa neuvotaan käyttämään kokoa 5,5. Minulla todellakin taitaa olla sitten aika löysä käsiala...

Ihanaa, että työt alkavat vasta illalla! Aamu on niin paljon ihanampaa käyttää neulomiseen kuin töihinryntäämiseen!

9. huivi: Dream Stripes

Pingottamaton Dream Stripes

 Dream Stripes

Gjestal Maija 
(85% villaa, 15% polyamidia) 50g=n.130m

pitsipyöröpuikot 4mm/100cm

menekki sinistä 2 ja puoli kerää, lilaa 1 ja puoli

leveys 200cm, niskasta kärkeen 60cm

13 päivää (ke 17. - ma 29.10.)

Huivi on ihana! Siitä tuli valtava, paljon isompi kuin aiemmista. No, yltääpähän hyvin kaulan ympäri. Lisäykset jokaisen rivin alussa ja lopussa tuottivat hieman päänvaivaa, siksi valmistuminen kesti näin kauan. Oli hassua joutua toteamaan, kuinka selkärangassa peruskolmiohuivin kaava jo oli... Eihän nurjalla puolella kuulu tehdä langankiertoja!

Osasin vihdoin lukea ohjetta oikein, ja teinkin orjallisesti sen mukaan. Huivista tuli reilunkokoinen, mutta mieluummin liian iso kuin pieni! Ja jos lahjottavani eivät ihastu tähän, niin minä kyllä löydän tälle tilaa huivihyllystäni. Malli on todella kiva, kääriytyy paremmin kaulaan kuin suorakulmainen kolmio. Ehkä sitten joskus saan otettua parempia kuvia...

Eilen ostin kolme joululehteä, ja olikin todella vaikeaa vastustaa niiden lumoa ja keskittyä raitahuivin pitsiin. Halusin saada huivin jo valmiiksi, mutta jossain välissä oli pakko vilkaista mitä lehdistä löytyi.

En oikeastaan yhdistä turkoosia jouluun - olen enemmän "punavalkoperinteinen" - mutta ostinkin lehdet juttujen takia. En kaipaa kauheasti askarteluohjeita, vaan tarinoita ja tunnelmallisia kuvia, ja ainakin ensiselailulla kuvan alin lehti Kaikkien aikojen joulu ihastutti kovin. 

Jospa tällä viikolla malttaisin rauhoittua sen verran, että saisin kaikki lehdet selattua. Hassua, miten joskus iskee sellainen into, ettei malttaisi paikallaan pysyä. Jaksaisi siivota ja tehdä ruokaa, neuloa ja höpistä kaverin kanssa yhtä aikaa. Taitaa vain olla taas hetkellistä. Onneksi on ihanat lehdet odottamassa viltin alle kääriytymistä!





Edit. 14.12.

Liukuvärjättyä lumisateessa

Raitahuivi tekeytyy pikku hiljaa. Pääsin kuitenkin jo kasvattamaan lankavarastoja Silakkamarkkinoilla. Todella harmillisesti (heh) työmatka vei torin läpi pari kertaa päivässä, ja lankoja tuli ihasteltua ohimennen moneen kertaan. Nyt on rankka työviikko takana, ja sain palkita itseni puhtaalla villalla.

Vaikka kuva on epätarkka, värit sentään toistuvat aika hyvin. Punainen on paksumpaa kuin nuo toiset, ja siitä ainakin tulee - taas - Revontuli. Onkohan nämä sitä oikeaa vironvillaa, jota olen kauan kaipaillut? Näin ainakin päättelen, kun lanka on sekä liukuvärjättyä villaa että virolaista :) Ja tuoksuu muuten aika vahvasti lampaalle!

Ulkona sataa lunta! Oli yllättäen niin valoisaa, että piti ottaa kuva ikkunalaudalla. Verhoja en ole avannut olohuoneessa varmaan pariin viikkoon pitkien työpäivien takia, ja kun tuosta siirsin langat pois, olivat ne mukavasti keränneet paksun pölykerroksen mukaansa. No, tulipahan vihdoin pyyhittyä pölyt! ;)

Nyt vain ensin täytyy saada edellinen huivi valmiiksi. Ei taida montaa raitaa puuttua, ennen kuin pääsen aloittamaan pitsin!

Uusi yritys

Oli pakko yrittää Dream Stripes -huivia uudelleen. Raidat eivät jättäneet minua rauhaan... Ostin langat alunperin kirjoneulesukkia varten, mutta tajusinkin että näistähän tulisi kaunis huivi. 

Lanka on Gjestal Maijaa, jälleen uusi tuttavuus. Aloitettuani muistin, että jossain olenkin tainnut nähdä tämänvärisen unelmaraitahuivin. Siksi siis taisivat nämä langat haluta sukkien sijaan huiviksi!

Tällä kertaa suomensin ohjeen itselleni, oikein kirjoitin kaiken ylös. Vaikeuksia tuotti lisäykset joka kierroksella, kun olen tottunut lisäämään vain oikealla puolella. Kuvassa näkyvä alku taitaa olla viides - ensin oli liian suuret puikot ja sitten unohtelin niitä langankiertoja. 

Nyt täytyy jatkaa neulomista!

Tsahkal-lapaset

Tsahkal-lapaset

Nalle punaisena ja vaaleanharmaana (joka mielestäni hieman jopa rusehtaa)

perussukkapuikot 3

menekki n. 50g harmaata, punaista vähemmän 

 

Eilen olin niin kärsimätön ja innoissani, että unohdin kertoa tärkeimmät. Tein lapaset täysin ohjeen mukaan, en soveltanut missään. Ekan lapasen kohdalla ehdin jo harmitella tuota peukaloa, kiilasellainen olisi istunut käteeni paremmin, kuten edellisissä lapasissa. Ja olisin aloittanut peukalon monta senttiä aiemmin, kun tuo tuntuu nyt liian löysältä ranteen kohdalla. Ehkäpä taas nahkahanskat alla pelastavat tilanteen...

Muuten tuli tosi mukavat tumput, näitä kehtaa esitellä. Seuraavissa kirjoneulelapasissa vain pitää sitten olla kiilallinen peukalo :)

Kirjoneuletta!

Nyt on uusi taito hyppysissä! Tai itseasiassa jopa kaksi: saatuani elämäni ensimmäiset kirjoneulelapaset valmiiksi, innostuin kokeilemaan kuvanmuokkausta. Tässäpä tuloksia:

Lapasiin lipsahti kuvioon muutama virhe. Päätin, että tekee perfektionistille hyvää olla korjaamatta niitä, joten neljä vääränväristä silmukkaa sinne jäi - vaikka enhän minä niitä tietenkään laskenut... 

Otin kuvat heti lankojen päättelyn jälkeen, kun en millään malttanut odottaa huomiseen. Kastelin ja asettelin tumput mittoihinsa vasta kuvauksen jälkeen, eli huomenna varmaan kuviot olisivat paremmin edukseen. Mutta yllättävän tasaisesti sain kuviot tehtyä, mitä nyt perinteisesti vasen lapanen on hieman suurempi kuin oikea. Milloinhan opin olemaan löysäämättä parin teon aikana?! Legendaaristen ala-asteen ensimmäisten Lovikka-lapasten kokoero oli noin neljä senttiä, nyt sentään vain juuri havaittava...

Kirjoneuleen salat minulle lopullisesti paljasti Pilvisenä päivänä -blogin hanna, jonka nerokas postaus lankadominanssista sai minunkin aivoni vihdoin taipumaan kirjoneuleelle. Monesti minun täytyy ymmärtää asia kunnolla, ennen kuin uskallan kokeilla. Nyt on ymmärretty, ja mukavastihan tuo tuntui sujuvan. Nyt vain puikoille jokin villimpi väriyhdistelmä!

Ensimmäisessä kuvassa oli uusi rakkauteni, pärekori. Oli pakko saada kaksi erikokoista, kun olivat puoleen hintaan. Niissä sitten säilyttelen lankoja pölyttymässä :) Alla isompi.

Kuvien muokkaus onnistui yllättävän kivuttomasti Picmonkey-sivuilla. Ei tarvinnut ladata ohjelmaa koneelle, vaan kaikki kävi näppärästi netissä. Taidanpa kokeilla toistekin!

Onni on...

Onni on itsetehdyt lapaset! Toinen pari Neidonkyyneleitä valmistui tänään.

Lankana tällä kertaa - minulle ensimmäistä kertaa - Gjestalin Janne kirkkaanpunaisena. Lanka oli paljon liukkaampaa kuin tuttu seiskaveikka ja jonkin verran ohuempaakin, joten neuloin kolmosilla ja 44 silmukalla 40:n sijaan. Näihin lapasiin piti tehdä yksi mallikerta enemmän kuin ensimmäisiin, mutta ovat silti saman kokoiset... Jännä yhtälö!

Haaveilin pitkään joulunpunaisista lapasista, ja varta vasten kävinkin lankaostoksilla. Kotona sitten muistin, että viikon vanha olkalaukkuni on karkkimaisen viininpunainen, eikä se oikeastaan sallisi kaverikseen vääränpunaisia lapasia! Voi mikä harmitus! 

Mutta: on siis pakko tehdä uudet ;) Ja kun olen tässä syksyn aikana kerännyt rohkeutta kokeilla kirjoneuletta ensimmäistä kertaa, niin uskalsin tulostaa tämän ohjeen ja aloittaa. Ehkäpä uusi laukkuni tykästyy harmaisiin lapasiin punaisella kuviolla...

Neulominen on ihanaa! Näiden kahden kirjoneulerivin jälkeen en voi kuin ihmetellä, miksi en ole kokeillut aiemmin. Saas nähä kuin likan loppujen lopuksi käy!

8. huivi: ihmetekele...

Dream Stripes (mukaillen!)

Hjertegarnin Vidal Alpaca

(100% baby alpakka) 50g=n.127m

pitsipyöröpuikot 4,5mm/100cm

menekki: valkoista melkein 2 kerää, oranssia 1 kerä

leveys - cm, niskasta kärkeen - cm (lisään mitat pingotuksen jälkeen)

  3 päivää (la 29.9 - ma 1.10.)
 

Voi voi, aina ei kai voi onnistua. Tätä huivia ei kai voi sanoa Dream Stripeksi, kun en osannut lukea ohjetta oikein. Muotokin kertoo jo kaiken... Oli vain niin kova hinku saada aloittaa jokin raitatekele, etten malttanut harkita ennen aloitusta.
 

Lanka on paljon paksumpaa kuin ohjeessa, joten aloin soveltaa heti. Jossain välissä sitten tajusin, että olisi pitänyt tehdä lisäykset myös nurjilla kerroksilla, ja sehän sitten aiheutti ongelmia pitsikuvion kanssa. Sunnuntaina taisin tehdä ja purkaa pitsin neljään otteeseen, eli hermo oli mennä pariin kertaan...

Tänään jaksoin tsempata ja sain kuin sainkin pitsin kohilleen. Ärsyttävästi vain tuo kärki jäi kummalliseksi, eikä huivin muotokaan ole mikään valio - ainakaan vielä näin pingottamatta. Olen aina ihmetellyt toisten taitoa "soveltaa mennessään", enkä vieläkään oikein ymmärrä sitä, niin paljon harmaita hiuksia ehdin saada pitsin aikana!

Eli voi olla, etten kehtaa tätä luovuttaa eteenpäin! Mieli saattaa kuitenkin muuttua pingottamisen jälkeen, eli listaan huivin silti projektiini. Ja kun jouluun on vielä niin runsaasti aikaa, saatanpa ehtiä tekemään useammankin kuin vain yksitoista huivia aattoon mennessä.

Parempi onni ensi kerralla!

jk. Eilen paistoin ja söin syksyn ensimmäiset joulutortut! Harmitti vain kun en löytänyt Sitä Oikeaa torttutaikinaa (jonka merkkiä en ikinä muista, mutta tunnistan paketista). Maistuivat silti joululta, ja ennen kaikkea se tuoksu lämmitti sydäntä koko illan!

Välillä jotain muuta

Neulomisvimma ei hellittänyt kahden huivin jälkeenkään, joten oli aloitettava jotain. Sukkia tein kesällä useammat, joten halusin välillä tehdä jotain muuta. Ullan Neidonkyyneliä olen bongannut muutamissa blogeissa, joten päätin tehdä ne.

Kauniimpia kuvia löytyy tuolta Ullan sivuilta, lapasteni väri on oikeasti viininpunaisempi. Lanka on seiskaveikka ja puikkoina kolmepuoloset. Tein täsmälleen ohjeen mukaan. Ohjeessa varoiteltiin, että malli on kapea, joten en sitten neulonut kolmosilla, kuten yleensä seiskaa. Käsialani on löysähköä, joten kolmosilla olisi tullut tiiviimpää, mutta kelpaavat nuo nyt noinkin! 

Istuvat käteen kuin hansikkaat, ja ovatkin pehmoiset, kun jaksoin kostuttaa ja asetella muotoonsa. Ja jos tuuli liikaa tulee läpi, niin eiköhän ne veny nahkasormikkaidenkin päälle.

Voisin tehdä heti perään toiset, niin hieno tuli tuosta kuviosta. Minähän en ollut aiemmin tehnyt kuin "yhden silmukan palmikkoa" (perussukkiin 2o2n-varressa: vasemman puikon toinen silmukka takakautta oikein ja sitten ensimmäinen oikein), joten tämä oli tällainen mukava välityö ennen siirtymistä isojen tyttöjen palmikkoihin. Apupuikot ovat olleet kaapissa jo pitkään, joten kohta ei enää pitäisi löytyä tekosyitä välttää noita ihanimpia neuleohjeita!

7. huivi: Revontuli

Ihana Batman-revontuli!

 Revontuli

Hot Socks Spectra (Four Seasons Gründl)

(75% villaa, 25% polyamidia) 100g=n.420m

pitsipyöröpuikot 4,5mm/100cm

menekki 1 kerä

leveys 160cm, niskasta kärkeen 75cm

6 päivää (ke 19. - ma 24.9.)

Tämä lanka oli ihanan pehmoista! Jotenkin täysin erilainen tuntuma kuin edellisessä revontulessa, vaikka samantyyppinen sukkalanka olikin.

Samanlaisen ohjeenlyhennyksen jouduin tekemään kuin ensimmäisessäkin, lankaa jäi ehkä yhteen kerrokseen. Toisaalta, jos olisin jaksanut käydä ostamassa toisen kerän, huivista olisi tullut mukavan iso.

Värit ovat ihanat, kivasti jäi punainen päättelykerrokseen. Kuitenkin tämän pistän mieluummin pukinkonttiin, se ensimmäinen oli enemmän minua.

Pingottelen huiveja tosiaan sitten lähempänä joulua, sillä en ole keksinyt, miten säilyttäisin monet viimeistellyt huivit niin, ettei niihin jäisi vekkejä. Nyt ne on helppo tunkea vaikka muovikassiin ja piilottaa katseilta...

Seuraavaksi valmistuukin sitten jotain aivan muuta!



Edit. 16.12.

Hämyinen kuva pingotetusta huivista